"Meidän pitäis tehdä jotain kivaa yhdessä opiskelun vastapainoksi", Roselynn ehdotti eräänä päivänä Rachelille, "Mennäänkö vaikka shoppailemaan? Mulla ei ole enää paljoa aikaa valmistumiseen, ostettais vaikka juhlamekot sitä varten." Rachelilla ei ollut mitään shoppailua vastaan, joten tytöt lähtivät saman tien kampuksen kauppa-alueelle.

"Ei täältä löydy mitään!" Rachel marisi tutkittuaan vaaterekin toisensa perään. "Totta kai löytyy, sun pitää vaan kokeilla jotain. Usein vaatteet on ihan eri näkösiä päällä kuin rekissä", Roselynn opasti.

Roselynn löysi Rachelille mekon, jota tämä suostui sovittamaan. "Se on tosi nätti", Rachel ihasteli peilaillessaan. "Niin on, sopii sun silmien väriin tosi hyvin", Roselynn vahvisti, "Mutta eikö tää munkin mekko oo aika hieno? Mä varmaan otan tälläsen, mutta mustana."

Tytöt päättivät ostaa mekkojen lisäksi muitakin vaatteita. "Se tekis sitten 1 392,50 simoleonia", iloinen kassaneiti ilmoitti. "Huh!" Rose henkäisi, "Onneksi me ollaan saatu stipendejä hyvästä koulumenestyksestä."

Rachel päätti ostaa myös mp3-soittimen.

Shoppailun jälkeen tytöt päättivät pelata erän biljardia.

"Hei, vähän kivoja tähtiä!" Roselynn innostui nähdessään ilkeän noita-akan taikomassa.

"Aika outoa ajatella, että mulla ei ole opintoja jäljellä enää paljoakaan", Roselynn tuumaili aamiaisella. "Niinpä. Sitten mä jään tänne yksikseni", Rachel huokaisi.

Ei Rachel kuitenkaan aivan yksin jäisi, kun Roselynnin olisi aika lähteä. Haraldillakin oli vielä opinnot kesken.

"Mä ostin ihanan mekon Rosen päättäjäisjuhlia varten", Rachel selitti innoissaan Haraldille. "Sä oot varmasti hyvännäkönen se päälläs", Harald sanoi, "Mutta mä odotan enemmän sitä, että saan ottaa sen pois sun päältäs."

Rachel punastui Haraldin kommentista, mutta ei pahastunut laisinkaan, kun Harald hyökkäsi suutelemaan häntä. Hänestä oli hauskaa, että Harald oli niin suorasukainen.

Rachel oli onnellinen, ja sen näki myös ulospäin. "Vau, kiva nähdä sut hieman naisellisemmassa tyylissä", Roselynn ihaili Rachelia, joka oli hankkinut shoppailureissulla myös uusia arkivaatteita. "Musta tuntui, että voisin pukeutua vähän kevyemmin.. Harald saa mut tuntemaan itseni niin kovin naiselliseksi!" Rachel tunnusti hymyillen.

Rachel oikein säteili, ja hänet nähtiin usein tanssahtelemassa mp3-soitinta kuunnellen.

Rachelin ja Haraldin suhde oli aika viaton ja yläkoulumainen; he tuijottelivat toisiaan salaa esseitä kirjoitellessaan ja punastuivat, kun jäivät kiinni kaipaavista katseista.

Roselynnin ja Danielin suhde oli jo vakavammalla pohjalla - olivathan he jo kihloissa. Daniel oli päättänyt viedä Rosen kaupungille treffeille.

Nuori pari astui sisään Tyylikeilaradalle. Heidän tarkoituksenaan oli keilata koko yö, mutta dj soitti niin menevää musiikkia, että he juuttuivat tanssilattialle.

Hitaan kappaleen aikana Roselynn ja Daniel tanssivat aivan lähekkäin.

Kun tanssiminen alkoi kyllästyttää, he siirtyivät lepäilemään sohvalle. Rose nappasi Danielin syleilyynsä. "Rose, älä tee noin.. En tunne itseäni yhtään mieheksi kun olet noin.. varmaotteinen", Daniel sanoi toruvasti, mutta lempeästi.

"Ai jaa?" Rose kysyi ja katsoi viekkaasti Danielia, "Mä luulen, että sä kyllä oikeasti tykkäät vahvoista naisista." Niin sanottuaan Roselynn painautui Danielia vasten ja suuteli miestä vaativasti antamatta Danielille mahdollisuutta puhua.

"Menkää hotelliin!" joku nainen tuli karjumaan muhinoiville Danielille ja Roselynnille, "Tuo on siveetöntä!"

Hotellin sijasta Daniel ja Rose siirtyivät valokuvauskoppiin. "Oi, miten söpöjä kuvia!" Rose ihasteli. "Niin on", Daniel sanoi ovelasti, "mutta tuolla kopissa voi tehdä muutakin kuin vain poseerata kuvia varten..." Hän otti Roselynniä kädestä kiinni ja veti tytön mukanaan koppiin.

"Tulkaa ulos sieltä! Tuo on aivan törkeää! Minähän sanoin, että menkää hotelliin, älkääkä tehkö hommianne täällä!" sama nainen tuli huutamaan Danielille ja Roselle, joilla oli oikein hauskaa kopissa. Naisen huuto houkutteli paikalle muitakin.

"Minä haastan teidät oikeuteen herkän mielenterveyteni järkyttämisestä!" nainen karjui, kun Rose ja Daniel lopettivat puuhansa.

Rouva Kurjenkaula, paikallinen siveyspoliisi, oli myös saapunut paikalle, ja otti Roselynnin käsittelyynsä. "Kuulkaahan, nuori nainen, se mitä juuri teit, oli hyvinkin anteeksiantamatonta!" kuivaääninen rouva aloitti saarnansa. Muut kuuntelivat kiinnostuneina, miten tilanne kehittyisi.

Ennen kuin Rose ehti puolustautua, rouva oli jo iskenyt häntä laukullaan. "HYVÄ! Anna sille ansionsa mukaan!" huutelijanainen kannusti.

"Ootte hulluja kaikki!" Rose tokaisi, kun rouva Kurjenkaula oli lopettanut laukulla hakkaamisen, "Ei oikeesti ollut noin iso asia!"

"Hmm, ehkä meidän pitäisi lähteä täältä ahdasmielisten simien joukosta", Roselynn ehdotti. "Joo", Daniel oli samaa mieltä, "Oli kivaa, vaikka lopussa olikin vähän tympeä tunnelma noiden yksien takia."

Kotiin päästyään Rose lysähti sängylleen haaveilemaan Danielista.

Aamulla Roselynn alkoi kirjoittaa viimeistä lopputyötään.

Oivikin tiesi, että koulua ei ollut enää paljoa jäljellä, ja hän alkoi järjestellä opiskelujen jälkeistä elämää. "Kiia, mä haluaisin että sä muuttaisit mun luokseni asumaan sitten kun opiskelut on ohi. Muutathan sä?" Oivi kysyi.

"Totta kai mä muutan!" Kiia vastasi ja heittäytyi halaamaan Oivia, "Mähän rakastan sua, höpsö!"

Rachelin opinnot olivat puolivälissä, joten hän ei vielä stressannut ajasta opiskelijaelämän jälkeen. Hän vietti aikaansa Haraldin kanssa niin kuin ennenkin. "Katso, tuolla on Pohjantähti", Rachel yritti opettaa Haraldille tähdistöä.

"Tähdet on kyllä tosi kiehtovia.. Tahtoisin joskus lentää kauas avaruuteen, kaikkien noiden tähtien taa ja kauemmaskin", Harald jutteli.

"Mutta onneksi mulla on yksi oma tähti täällä", Harald sanoi ja kosketti hellästi Rachelin nenää, "Mä rakastan sua, tähtöseni." Rachel hymyili onnellisena. "Mäkin sua", hänkin sanoi.

"Rachel, mä en voi vastustaa sua tällä hetkellä yhtään, sä vedät mua puoleesi kuin hunaja kärpäsiä", Harald tunnusti ja katsoi tiiviisti Rachelin silmiin, "joten annatko luvan?"
"Annan.." Rachel kuiskasi vastaukseksi.

Niinpä Harald kantoi Rachelin poreammeeseen ja pari vietti oikein mukavia hetkiä lämpimässä vedessä.

Kun Rachel vihdoin aamuyöstä pääsi omaan sänkyynsä, uni ei meinannut millään tulla. Rachel kaipasi Haraldia ja tahtoi nukkua tämän vieressä. Ilman Haraldia hän tunsi olonsa puolikkaaksi.

Roselynn ja Oivi aloittivat aamuvarhaisella tyynysodan. Tytöt tahtoivat nauttia vielä hetken railakkaasta opiskelijaelämästä ennen viimeistä loppukoetta.

"Kai te sitten tuutte Rosen valmistujaisjuhliin?" Rachel varmisti Seanilta, joka oli pitkästä aikaa soittanut.

"Mieti Rose, koko maailma on kohta avoinna meille!" Oivi hihkui innoissaan. Rachel kertoi samaan aikaan Haraldille, että aikoi muuttaa pois asuntolasta, kun Roselynn lähtee.

"Onnea kokeeseen, rakas", Kiia toivotti Oiville onnea loppukokeeseen suudelman kera. "Kiitos", Oivi sanoi hymyillen, "mutta ennen kuin mä menen, mulla olis yksi kysymys.."

Oivi polvistui Kiian eteen ja kohotti sormusrasian tytön nähtäville. "Mennäänkö kihloihin?" Oivi kysyi arasti.

Hän naksatti rasian auki. Kiia tuijotti hämmästyneenä sormusta, jossa kiilteli iso timantti.

"Mennään vaan!" Kiia kiljaisi ja ryntäsi Oivin syleilyyn.

Illalla oli Roselynnin ja Oivin valmistujaisten aika. "Mikset sä laittanut sun valmistujaiskaapua päälle?" Roselynn kysyi Oivilta, joka oli pukeutunut kauniiseen punaiseen mekkoon. "No, mä ajattelin että nää olisi samalla myös mun ja Kiian kihlajaiset, niin se kaapu ei oikein sopinut tunnelmaan", Oivi selitti. "Ootteko te menneet kihloihin?" Roselynn ihmetteli, "Onnea!"

Sean ja Rebekka saapuivat pian paikalle. "Onnea tyttöseni", Sean onnitteli Roselynnia, "Parhaat mahdolliset paperit, olen tosi ylpeä sinusta."

"Vastavalmistuneille!" asuntolan ruokalassa kaikui, kun maljoja nostettiin.

"Nyt kun te muutatte Danielin kanssa yhteen, saamme kai odottaa pian lapsia?" Rebekka kysyi Roselynnilta, joka kohautti olkiaan vaivaantuneesti hymyillen. "Ehkä", hän vastasi.

"Mä olen ajatellut muuttaa pois täältä asuntolasta. Mulla on niin paljon stipendirahoja, että saan vaikka millaisen asunnon täältä kampukselta", Rachel kertoili suunnitelmistaan Seanille.

Loppuillaksi koko perhe vetäytyi yläkertaan juttelemaan kaikenlaista. "Tuntuu ihan oudolta, että te tytöt olette jo aikuisia", Sean sanoi hieman surullisesti, "Muistan ihan kirkkaasti ajan, kun te vielä taapersitte vaipoissanne ympäri taloa."

Juhlan päätteeksi Roselynnin oli aika karistaa opiskeluaikoijen huono ryhti ja kasvaa suoraselkäiseksi aikuiseksi.

"Hei sitten Rose! Pidä hauskaa Danielin kanssa", Rachel vilkutti hyvästiksi siskolleen.

Myös Oivi jätti kampusalueen ja siirtyi takaisin kotinaapurustoonsa.

"Nähdään sitten mun uudessa talossa", Rachel hyvästeli Haraldin ennen muuttoaan.

Rachelin uusi asunto oli komea tiilitalo, joka henki entisaikojen tunnelmaa.

~*~*~*~*~

Uuteen kotiin muutti myös Roselynn. Hän oli löytänyt mukavan kokoisen vuokra-asunnon aivan lapsuudenkotinsa naapurista.

Roselynn oli rakastunut englantilaistyyliseen kaksikerroksiseen rivitaloon heti ensisilmäyksellä.

Roselynn oli kyllästynyt pitkiin hiuksiinsa ja surutta lyhensi ne sieväksi polkkatukaksi. Hän hankki myös uusia vaatteita.

Uusi asunto oli aika pieni, mutta Roselynn ei tahtonutkaan liian suurta asuntoa.

Daniel ja Roselynn eivät paljoa aikailleet, vaan Daniel muutti saman tien saman katon alle Roselynnin kanssa. Hän toi mukanaan 13 000 simoleonia. Illalla olivat vuorossa häät.

Yläkerran harrastehuoneeseen raivattiin tilaa hääkaarelle.

Danielista tuli osa Winterfieldien sukua romanttisen tilaisuuden päätteeksi.

Häitä oli seuraamassa vain Roselynnin perhe. "Eipä tullut isoja häitä, niin kuin suunnittelin, mutta sitäkin kauniimmat", Rebekka tuumasi.

Liitto sinetöitiin intohimoisella suudelmalla.

"Toivottavasti onnenne kestää ikuisesti", Rebekka sanoi Roselynnille. "Et kai enää epäile Danielin tunteiden aitoutta?" Roselynn tahtoi varmistaa . "En, en todellakaan", Rebekka vastasi hymyillen, "Hän rakastaa selvästikin vain sinua."

"Nostetaan malja elämäni rakkauden Danielin kunniaksi", Roselynn tahtoi kilistellä.

Daniel oli jossakin vaiheessa ehtinyt vaihtaa pukunsa arkivaatteisiin, mutta se ei pilannut juhlatunnelmaa. Daniel syötti Roselle ison kakkua näyttääkseen, kuka on mies talossa.

"Anteeksi, kun en koskaan tullut pyytämään tyttärenne kättä virallisesti", Daniel pahoitteli Rebekalle. "Äh, ei se mitään", Rebekka vastasi, "Emmehän me keskiajalla elä!"

Kun juhlat olivat ohi, Daniel sai uudet vaatteet ja uuden kampauksen. "Ooh, minähän näytän ihan erilaiselta!" Daniel järkyttyi.

Roselynn nauroi ja veti Danielin lähelleen. "Sinä näytät hyvältä", hän sanoi hymyillen, "Sinä näytät minun mielestäni aina hyvältä."

~*~*~*~*~

Yliopistolla Rachel oli huomannut, että hän ei ollut kovinkaan hyvässä kunnossa. Hän kaivoikin hyppynarun esiin ja käytti aikansa lukemisen sijasta pihalla pomppimiseen.

Rachel viihtyi oikein hyvin omassa talossaan. Hän ei kaivannut asuntolaelämästä muuta kuin Haraldia - ja kokkia, joka teki ruoat.

Yliopiston personal trainer oli kuullut Rachelin kuntoilurupeamasta ja tarjoutunut auttamaan.

"Sinun pitää ehdottomasti hankkia uudet urheiluvaatteet", valmentaja sanoi päätään pyöritellen, "balettipuku on balettia varten, ei hikijumppaa!"

Yksin asumisen parhaita puolia oli se, että sai kutsua kenet tahansa kylään milloin tahansa, ja se, ettei tarvinnut kestää paljon puhuvia katseita, kun innostui pussailemaan.

Kaiken lisäksi takka loi paljon romanttisemman tunnelman kuin kanssa-asujien kiiluvat katseet.

Yöt Rachel vietti terassilla uuden kaukoputken kanssa tähtiä tarkkaillen.

Rachel oli myös innostunut maalaamisesta. Vaikka hän ei vielä ihan Picasson tasoinen ollutkaan, maalaus tuotti hänelle suurta iloa.

Omassakin talossa oli panostettava opintoihin. Rachel kirjoitteli lopputyötään iltamyöhään asti.

Ajan myötä Rachelista kehittyi melko hyvä kokki. Hänen lempiruokaansa oli chili con carne.

Rachel oli huomannut, että vanhan talon putkiston kanssa oli paljon ongelmia, ja hän sai olla korjailemassa ammetta ja vessanpönttöä koko ajan. Hän ei kuitenkaan valittanut; hänestä oli kivaa päästä näpertelemään.

Toisinaan Rachelista kuitenkin tuntui yksinäiseltä. "Harald, voisitko tulla mun luo täksi yöksi? En tahtoisi nukkua yksin", Rachel pyysi Haraldin yöseurakseen.

"Mun mielestä oli suloista, että pyysit mut tänne", Harald sanoi, "Ja mä tiedän mitä voidaan tehdä koko yö, ettei vaan ala pelottaa."

Rachelista tuntui paljon turvallisemmalta nukkua Haraldin kainalossa kuin yksikseen. Ei hän sinänsä mitään pelännyt, mutta miehen läsnäolo sai hänet rauhoittumaan paremmin.

Talvi oli taas tullut ja maa oli valkeana lumesta. Rachel rakasti lunta ja viihtyi monta tuntia pihalla lumienkeleitä tehden.

Loppupäivän hän viihtyikin sitten takan edessä sulattelemassa jäätyneitä sormiaan.

Rachel oli päättänyt pitää bileet läheisimpien ystäviensä kanssa. Harald oli tietenkin kutsuttu, samoin kuin vaaleahiuksinen Mirjami ja iloinen taideopiskelija Asta.

Kun Mirjami ja Asta keskittyivät tanssimiseen, Harald ja Rachel pujahtivat keittiöön pussailemaan.

Juhlat eivät kestäneet kauaa, sillä seuraavana päivänä oli viimeinen loppukoe, ja sen jälkeen opiskelut olisivat lopullisesti ohi. Rachel siivosi ennen kuin meni nukkumaan.

Aamulla Rachel oli niin hermostunut, että onnistui sytyttämään munakkaansa tuleen.

Urhoollinen palomies Juuso Leppänen kuitenkin pelasti Rachelin pulasta. "Kiitos, kun pelastit keittiöni varmalta tuholta", Rachel sanoi ja tarjosi palomiehelle 100 simoleonin palkkiota.

Illalla Rachel käveli yliopistolta kotiin onnellisena, mutta hieman hämmentyneenä. Opinnot olivat nyt ohi.

Auringon noustua Rachel soitti taksin palatakseen kotiin. Häntä melkein itketti jättää kampus, joten hän rauhoitteli itseään. "Kotona mua odottaa äiti ja isi ja elämä perijänä, joten ei mitään syytä itkeä", Rachel kuiskasi itselleen.

Lopulta taksi saapui. Rachel asteli taksiin katsomatta taakseen: hän oli luvannut olla itkemättä.

Perijäksi pääsi siis Rachel. Kiitoksia kaikille mielipiteensä kertoneille. :) Kommentoidahan saa.