Aloitinpa sitten uuden legacyn, koska sitä on pyydelty ja koska minulla ei ole elämää. :D Toivottavasti nautitte tästä yhtä paljon kuin Rodriqueseistakin.

Sean Winterfield katseli varovaisesti hymyillen uutta kotitonttiaan keskellä suurkaupungin vilinää. Sean oli alunperin kotoisin pienestä maalaiskylästä, mutta hän oli tahtonut sieltä ehdottomasti pois: hän kaipasi elämäänsä jotakin muutakin kuin peltoja, metsää ja naapurin vanhoja mummoja. Sean luonteeltaan kiltti (6), leikkisä (6) ja menevä (7), joskin hieman sottainen (3) ja laiska (3). Lisäksi hän oli kunnianhimoinen ja myönsi itsekin olevansa hieman liikaa rahan ja vallan perään - toisin sanoen hän tavoittelin mahdollisimman suuria mammonamääriä. Hän tahtoi kohota maan parhaaksi lakimieheksi, oikeusministeriksi tai oikeastaan suorastaan lain ruumiillistumaksi. Ja vierelleen hän tahtoi viehättävän, mieluiten vaaleahiuksisen naisen. Suuret olivat suunnitelmat nuorella Seanilla, ja hän todellakin aikoi saavuttaa haaveensa. Hän tiesi että pystyisi siihen.

Sean ei ollut aivan tyytyväinen ensimmäiseen asuntoonsa kaupungissa. Se muistutti häntä liikaa maaseutuelämästä. Pikkuinen puutalo oli suunnilleen saman kokoinen kuin hänen leikkimökkinsä oli ollut. Sean ei kuitenkaan valittanut, sillä asuihan hän nyt omillaan ja kaupungissa hän oli paljon lähempänä unelmiensa toteutumista kuin kotikylässä.

Sean kiersi nopeasti talonsa kaksi huonetta läpi. Mökkeröisessä ei ollut edes tapetteja; edelliset asukkaat olivat repineet miltei kaiken mukaansa lähtiessään. Sean ihmetteli, miksi niin pienellä talolla oli niin iso tontti ympärillään. Hän oli kuitenkin ostanut talon osittain juuri tontin vuoksi. "Sitten, kun olen lain ruumiillistuma ja minulla on rahaa tonneittain, rakennutan tähän suurimman kartanon mitä koko kaupungissa on nähty", hän oli päättänyt.

Sean päätti ensimmäiseksi lueskella hieman kaupungista kertovaa kirjaa. Olihan hän kyseistä kirjaa tutkaillut ennenkin, mutta hänen täytyi tarkistaa, missä parhaat ja halvimmat ravintolat sijaitsivat - hän ei oikein vielä luottanut omiin keittotaitoihinsa.

Hetkisen päästä herra Humbleksi esittäytynyt toi Seanille lahjan, joka paljastui tietokoneeksi. Sean kiitti kauniisti, mutta myi koneen heti. Olihan kone toki hieno, mutta mieluummin hän tapetoi seinänsä ja osti pöydän kuin piti koneen. Uuden pöydän ääressä Sean sitten tutustui kaupungin lehteen ja työtarjontaan. Mikään lakifirma ei etsinyt työntekijöitä, joten Sean päätti kokeilla siipiään stand up -koomikkona. Hän oli aina pitänyt itseään hauskana tyyppinä eikä hän pelännyt huomiota. Lisäksi hommasta sai mukavasti rahaa.

Kun lehti oli luettu, Sean taitteli siitä lennokin. Sean ei tarvinnut hauskanpitoon mitään muuta kuin hieman mielikuvitusta.

Sean nautti kovasti elämän pienistä iloista, kuten perhosista pihamaalla. Hän pyydysteli lentäviä hyönteisiä sellaisella innolla, ettei huomannut naapureiden tulevan toivottamaan hänet tervetulleeksi.

"Tervetuloa tänne Simcityyn", itsensä Minka Turuseksi esitellyt nainen toivotti iloisesti, "Toivottavasti viihdyt täällä."

"Kuule, et sitten vikittele Minkaa. Hän on minun tyttöystäväni, tajuatko, MINUN", toinen naapuri, Pasi Turve, tervehti hieman epäystävällisemmin.

"Kai ymmärsit? Jos et, niin puutalostasi saattaa alkaa löytyä hometta.." Pasi sanoi uhkaavasti. "Ymmärsin, tietenkin ymmärsin", Sean vastasi nopeasti ja päätti mielessään pysyä kaukana Pasista ja välttyä siten kummallisilta uhkauksilta.

Minka sen sijaan vaikutti paljon mukavammalta. Sean koki yhteenkuuluvuuden tunnetta tuo punapään kanssa ja ajatteli, että Minkasta voisi tulla hänen ensimmäinen ystävänsä uudessa kaupungissa. "Kotona maalla minulla oli oma puutarha, jossa kasvattelin kaikenlaista", Sean kertoi innoissaan Minkalle, joka oli juuri ilmoittanut rakastavansa puutarhanhoitoa. Pasi seurasi keskustelua korva tarkkana ja murahteli välillä epäluuloisesti ja Seanin mielestä jopa omistavasti. Kolmas tutustumaan tullut naapuri oli kiinnostuneempi perhosista kuin Seanista.

Seanin piti lähteä töihin. Heti Seanin kadottua näkyvistä Minka ja Pasi aloittivat kunnon vesisodan. "Vähän kivaa kun Seanilla on näin iso piha! Ei täällä muualla voi leikkiä vesisotaa näin hyvin", he iloitsivat. Sean olisi varmaan tahtonut mukaan leikkiin, jos olisi tiennyt mitä naapurit tekivät.

Palattuaan kotiin jokseenkin katastrofaalisen stand up -esityksen jälkeen ("Ehkä ei olisi pitänyt sittenkään ottaa niin kärkevästi kantaa kaupunkilaisten käytökseen maalla", Sean mietti, kun hänelle buuattiin) Sean päätti harjoitella hieman hurmaustaitojaan. Hän toivoi, että saisi pian kokeilla charmiaan johonkin kaupunkilaistyttöön.

Sean luki säännöllisesti työpaikkailmoituksia siltä varalta, että jossakin lakifirmassa olisi pulaa työntekijöistä. Eräänä aamuna sitten tärppäsi: Näätälän lakitoimisto kaipasi arkistonhoitajaa. Sean haki heti paikkaa ja saikin sen.

Heti ensimmäisen työpäivän jälkeen Seanin uusi työkaveri Daavid pyysi hänet viettämään iltaa. He olivat sopineet tapaamisen Yökerho Arkkuun, joka oli kuulemma "kuumin mesta koko Simcityssä".

"Öö, hei, sinä olet varmaan Sean?" joku vaaleaverikkö kysyi Seanilta heti kun hän oli päässyt ulos taksista. Sean nyökkäsi. "Ah, kiva. Daavid on vähän myöhässä, mutta me pidetään sinulle seuraa", blondi sanoi hymyillen ja esitteli itsensä sekä seurueensa. Hänen nimekseen paljastui Eleonoora, punk-tyttönen oli Selja ja tyylikkäisiin polvihousuihin pukeutunut mies Jonne.

Kun Daavidkin oli tullut paikalle, koko porukka siirtyi sisälle. Sean suuntasi heti kohti baaritiskiä ja tilasi mehupaukun.

Paukusta lisää energiaa saaneena Sean siirtyi tanssilattialle bilettämään muiden kanssa. Jonnella ja Seljalla näytti olevan jotakin kähinää, mutta Sean ei välittänyt vaan antoi rytmin viedä mukanaan.

Jonnen ja Seljan välillä alkoi olla muutakin kuin vain pientä kiusoittelua. "Öö, Eleonoora, mistähän tuossa on kyse?" Sean kysyi. "Ei mitään kummempaa", Eleonoora sanoi nauraen, "Selja tönäisi vahingossa Jonnea ja Jonnelta putosi piilolinssi. Ainahan ne tuollaisesta tappelee, älä huoli."

Sean ei silti voinut olla huolestumatta, kun Jonne suorastaan hyökkäsi Seljan kimppuun. Hän alkoi epäilemään, että kaikki kaupunkilaiset olivat hieman hulluja: toiset uhkailivat homeella, toiset tappelivat piilolinssin takia..

"Älä kuule enää ala ryppyilemään tuommoisesta pikkuasiasta kuin piilarit!" Selja hohotti ilkeästi rökitettyään Jonnen. "Nyt minulta katosi toinenkin piilolinssi!" Jonne ulisi.

Sean halusi kokeilla hurjaa laitetta, jonka Jonne kertoi olevan magnetohytkytin. "Et taatusti pysy siellä", Jonne sanoi hieman ivallisesti.

Sitten Selja hyökkäsi Jonnen kimppuun. Sean ihmetteli tappelua magnetohytkyttimestä käsin. Tilanteeseen sai kokonaan uutta perspektiiviä, kun seurasi sitä välillä pää alaspäin.

Tällä kertaa Jonne rökitti Seljan. "Ovatko he aina tuollaisia?" Sean kysyi Daavidilta, joka nyökkäsi. "Aina", hän vahvisti.

Sean seurasi kun joku toinen kokeili magnetohytkytintä. "Vähänkö surkeaa! Sinkouduit ulos heti!" Sean buuasi miehelle, joka ei suoriutunut kokeilustaan yhtä hienosti kuin Sean.

Seanin suunnitelma pysyä erossa Pasista ei oikein toiminut, sillä Pasi oli odottamassa häntä, kun hän tuli töistä kotiin. Pasilla oli paljon asiaa Seanille, ja Sean kilttinä siminä kuunteli Pasin kaikki huolet ja murheet.

Aivan huomaamattaan Sean alkoi pitää Pasia ystävänään. Pasi vieraili hänen luonaan yhä useammin ja Seanista oli oikeastaan mukavaa, että sai seuraa. Shakki oli Pasin kanssa sata kertaa hauskempaa kuin yksinään.

Seuraavana iltana Sean lähti taas kaupungille, tällä kertaa Rollon piilopaikkaan, jossa pääsi pelaamaan pokeria. Sean tahtoi koettaa onneaan. Kotiseuduilla hän oli ollut aika haka pokerissa.

Kaupunkilaiset kuitenkin osasivat pokeria hieman paremmin kuin Seanin entiset pelikaverit. Vaikka Sean hävisikin useammin kuin mihin oli tottunut, hänestä oli hauskaa viettää aikaa uusien simien kanssa.

Hävittyään tarpeeksi rahaa sille illalle Sean päätti vähän soitella pianoa tienatakseen osan rahoista takaisin. Hän kyllä soitti tunteella, mutta taitoa olisi tarvittu hieman lisää, että kuulijat olisivat suostuneet maksamaan.

Pianon pimputuksesta tuli nälkä ja Sean tilasi uunijäätelöä täyttääkseen vatsaansa. Syödessään hän vilkuili salaa naista, joka oli juuri ilmestynyt paikalle.

Aterian jälkeen Sean päätti tehdä tuttavuutta naisen kanssa. Kiharapää esittäytyi Ramona Teerimäeksi.

"Jos haluat, voin esitellä sinulle vähän paikkoja" , Ramona ehdotti, kun Sean kertoi juuri muuttaneensa kaupunkiin. "Se olisi kivaa", Sean myöntyi.

Ramona ehdotti, että he pelaisivat hieman. Seanin oli ollut tarkoitus olla pelaamatta, mutta hän halusi tutustua Ramonaan paremmin, joten suostui. Mukaan peliin tuli rouva Kurjenkaula. "Varo sitten sanojasi", Ramona kuiskasi Seanille, "rouva Kurjenkaula on aika tiukka täti."

"Kuolkaa, kammottavat ötökät!" Sean karjui sotahuutoaan myrkyttäessään torakoita, joita Rollon piilopaikan pihalla pyöri. Sean ehti myrkyttää kaikki torakat ennen kuin taksi saapui.

Syksy oli saapunut ja Seanin pihalle istuttama puu varisti lehtensä. Seanista oli hauskaa haravoida.

Vielä hauskempaa oli leikkiä lehdillä. Seanista oli ihanaa lennättää lehtiä.

Kaikkein kivointa oli kuitenkin lehtikasassa hyppiminen.

Sean tykkäsi hyppimisestä muutenkin. Hyppynarun kanssa leikkiminen oli kaiken lisäksi hyväksi kunnolle.

Syödessään yksin juustopastaa Sean alkoi pakostikin kaipaamaan seuraa. Olihan Pasin kanssa ihan hauskaa viettää aikaa, mutta naisseura olisi vieläkin mukavampaa.

Mutta koska naisia ei sillä hetkellä näkynyt, oli Seanin tyydyttävä kulkukoiran seuraan.

Harmaan haukun kanssa telmiessä oli varottava koiran teräviä hampaita. Sean oli kuitenkin tottunut eläimiin eikä pelännyt.

"Mistäs sinä tämän kepin oikein löysit?" Sean ihmetteli, sillä hän oli pitänyt jättisuuren tonttinsa hyvin siistinä. Kepin alkuperältä ei kuitenkaan ollut väliä koiralle, joka tahtoi vain leikkiä.

Kun Seanin piti mennä sisälle vastaamaan puheluun, kulkukoira suuttui ja kaatoi roskapöntön.

Puhelu oli tullut Ramonalta, joka kutsui Seanin viettämään aikaa puistoon. Sean oli ehtinyt toivoa, että kyseessä oli treffikutsu, mutta Ramona oli raahannut mukaansa koko kaveriporukkansa.

Kotona Sean päätti vähän meditoida. Hän kaipasi mielenrauhaa.

Seuraavana päivänä Ramona tuli kylään. Sean oli pikkuisen ihastunut Ramonaan ja oli päättänyt hurmata naisen.

Suunnitelmat kuitenkin romuttuivat heti Ramonan astuttua sisään taloon. "Asutko sinä tälläisessä läävässä?" Ramona nauroi, "Sinulla ei kyllä ole mitään sisustustajua!" Sean loukkaantui. "Älä pilkkaa! Minä olen köyhä, ei minulla ole varaa olla hyvä sisustaja!" hän puolusteli.

Ramonan kommentin jälkeen juttu ei enää oikein luistanut, joten Sean väitti potevansa päänsärkyä ja lähetti Ramonan pois.

Seanin ura oli lähtenyt hyvin käyntiin. Hän oli saanut ylennyksiä ja oli jo lakiasiain sihteeri. Unelman toteutuminen oli askelen lähempänä.

Tämä nainen vahvisti Seanin käsitystä siitä, että kaupunkilaisilla ei aina ollut kaikki kotona.

"Löytyyköhän täältä yhtäkään järkevää naista, jonka kanssa voisin viettää aikaa?" Sean mietti hieman murheissaan. Viime aikoina hän oli ollut kovin yksinäinen.

Kaupungissa tuntui olevan aivan liian vähän naisia. "Ehkä minun pitää alkaa metsästämään miehiä", Sean ajatteli apeana, mutta karisti ajatuksen heti, kun näki jonkun hyypiön tuijottavan häntä.

Talven kunniaksi Sean kävi vaateostoksilla ja samalla katselemassa, josko kaupungista sittenkin löytyisi joku nätti tyttönen hänen makuunsa.

"Auta minua! Olen etsinyt jo ties kuinka kauan naista, jonka kanssa viettää aikaa ja johon voisin rakastua. Onko täällä Simcityssä ollenkaan sellaisia naisia?" Sean kyseli epätoivoisena vastaantulleelta naiselta.

"No tuota, eipä nyt tule mieleen ketään, mutta voisit hakea apua ennustajaeukolta. Hän osaa löytää sopivan treffikumppanin kenelle tahansa", nainen vastasi hieman empien, "Ja minun nimeni on muuten Raija." Sean kiitti neuvosta ja lähti kotiin miettimään asiaa.

Saatuaan jälleen yhden ylennyksen (hän oli nyt apulaislakimies) Sean päätti kokeilla Raijan neuvoa ja otti yhteyttä ennustajaeukkoon.

"Päivää. Olen kuullut, että teiltä saa apua lemmenasioihin", Sean tervehti mustalaisasuun pukeutunutta ennustajaa. "Oi, kyllä. Autan teitä pientä maksua vastaan oikein mielelläni", nainen vastasi.

"Hienoa", Sean sanoi ja hymyili, "Saanko esittää toiveita?" Ennustaja nyökkäsi. "Toki, kunhan hinnasta sovitaan", hän vakuutti.

"Hyvä! Mitä saa 200 simoleonilla?" Sean innostui. Eukko pyöräytti silmiään. "200 saat mitä sattuu tulemaan", hän sanoi kalseasti.

Seanin ensimmäinen ajatus oli, että jos tuo olisi blondi, ottaisin hänet heti. Ennustajaeukon paikalle loihtima neito oli Seanista erittäin viehättävä.

"Hmm, iltaa, hyvä herra", nainen aloitti puhumaan kehräävällä äänellä, "Minä olen Saila-Tiina Hella, ja olette varmasti kuulleet minusta." Sean kuunteli naista lumoutuneena. Nimi kuulosti todellakin tutulta, mutta hän ei saanut päähänsä minkä takia.

"Ai niin, sinä olet se seurapiirinaikkonen!" Sean huudahti kun tajusi kuka Saila-Tiina oli, "Se, joka nai rikkaita miehiä ja eroaa sitten ja saa rahat!" Saila-Tiina näytti loukkaantuneelta. "Kuinka kehtaat! Kyllä minä heitä oikeasti rakastan! Liitot eivät vain kestä", hän selitti pöyristyneenä. Sean ei ehtinyt pyytää anteeksi epäkohteliaita sanojaan, kun Saila-Tiina jo käveli vihasta kihisten pois.

"Voisinko pyytää toista treffikumppania?" Sean kysyi ennustajalta.

"Nyt jooko sellainen, jota en voi vahingossa loukata", Sean pyysi maksettuaan.

Tällä kertaa paikalle ilmaantui nainen, jota Sean ensisilmäyksellä luuli mieheksi.

Karoliina Pekuri oli naisen nimi, ja hän ei oikein ollut Seanin mielen mukainen. Kohteliaisuudesta Sean keskusteli Karoliinan kanssa hetkisen, mutta sitten he yhteistuumin päättivät, että treffeistä ei tainnut oikein tulla mitään.

"Vielä kerran!" Sean pyysi ja antoi taas vähän rahaa ennustajalle, joka kaivoi tottuneesti pallonsa esiin.

"Tämä on sitten viimeinen tältä päivältä", ennustaja sanoi, "naiset eivät ole leluja, joita voi katsella hetken aikaa ja sitten lähettää pois."

"Mitä, kohteletko sinä naisia kuten leluja?" viimeinen treffikumppani kimpaantui heti, "Minä en edes harkitse sinun kanssasi treffailua. Vihaan miehiä, jotka eivät arvosta naisia!" Sean oli ihan hämillään ja katsoi kuinka tämäkin nainen marssi tiehensä.

Sellainen oli siis Winterfieldien ensimmäinen osa. Kommentit on aina kivoja. :)