Rachelia ei juurikaan jännittänyt, kun hän ensimmäistä kertaa astui asuntolansa eteen. Hän oli pikemminkin helpottunut päästessään kokonaan uuteen paikkaan ja taas asumaan siskonsa kanssa.

PIkaisen vaatteiden vaihtamisen jälkeen Rachel lyöttäytyi siskonsa seuraan. Hän nappasi mukaansa kirjan, jotta voisi heti sukeltaa opiskelun ihmeelliseen maailmaan.

"Ööm, tuota, en mä taida tulla teidän bileisiin nyt heti, kuka ikinä ootkin", Rachel tyrmäsi kutsun bileisiin. Häntä ei kiinnostanut juhliminen, vaan hän tahtoi kirjoittaa esseen avaruusmatkailun tulevaisuudesta.

Kun essee oli valmis, Rachel hyökkäsi lopputyön kimppuun. Hän oli valinnut pääaineekseen fysiikan, kuten arvata saattoi.

Rachelin työskentely keskeytyi, kun palohälytin pirahti soimaan. Keittäjä oli onnistunut polttamaan iltaruoan pohjaan, ja palokunta kiiruhti paikalle sammuttamaan liekit.

"Säkö olet se Roselynnin avaruushullu pikkusisko?" Harald Tuimala kysäisi Rachelilta, joka vastasi tietenkin myöntävästi. "Sä olet jopa isosiskoasi viehättävämpi", Harald tuumasi ja sai Rachelin punastumaan.

"Tiedätkö, musta olis tosi kivaa lähteä sun kanssasi ulos joskus. Voisit kertoa mulle siitä sun avaruusmatkasta kaiken", Harald ehdotti, mutta Rachel kieltäytyi kunniasta. Häntä ujostutti Haraldin suorasukainen lähestyminen.

Oivi oli päättänyt kutsua Taunon kylään. He eivät olleet tavanneet pitkään aikaan. Oivia ei vain enää huvittanut tavata Taunoa, vaikka Tauno olikin soitellut hänelle miltei tauotta. Vihdoin hän oli päättänyt tarttua härkää sarvista ja tavata rakkaansa, jota ei oikeastaan enää rakastanut.

"Tauno, kiva nähdä taas pitkästä aikaa, mutta mulla on sulle asiaa, josta et ehkä pidä", Oivi aloitti ja Tauno kuunteli tarkkaavaisesti. "Tää on painanut mun sydäntäni jo kauan aikaa.. Musta tuntuu, että meidän ei pitäisi enää tapailla", Oivi sanoi suoraan.

Tauno oli hetken hiljaa, mutta sitten hänen kasvonsa vääristyivät raivosta ja jätetyksi tulemisen tuskasta. "Mitä sä tarkoitat? Onko sulla joku toinen?" Tauno tivasi.

"Sä et voi jättää mua, et yksinkertaisesti voi! Sä tarvitset mua, ja mä tarvitsen sua. Älä jätä mua, kiltti!" Tauno yritti anella, "Jos sä jättäisit mut, katuisit sitä koko loppuelämäs! Me ollaan ihan toisillemme tarkoitetut!" Oivi pudisteli surullisena päätään. "Tauno, mä en rakasta sua enää. Mä en halua olla sun kanssasi", hän sanoi yhtään kaunistelematta.

"Vai niin!" Tauno totesi ja puristi Oivin tiukasti itseään vasten. Hän painoi suuteli Oivia kiihkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Sitten hän irtautui suudelmasta yhtä nopeasti kuin oli sen aloittanutkin. "Mietipä vähän mistä jäät paitsi", Tauno sanoi ja marssi ulos.

Oivi jäi katsomaan Taunon perään. Hän ei kyennyt ajattelemaan mitään: oli kuin viimeinen suudelma olisi vienyt hänen ajattelukykynsä mukanaan. Oivi ei ollut enää ollenkaan varma, oliko Taunon jättäminen oikea ratkaisu, mutta ei silti katunut.

Harald ei jättänyt Rachelia rauhaan. Hän tuli aina juttelemaan Rachelille, kun näki tytön olevan yksin. Rachel ei kilttinä tyttönä kehdannut olla juttelematta Haraldin kanssa.

Oikeastaan Harald jutteli ihan mielenkiintoisista asioista. Hän kyseli kaikkea Rachelin avaruusmatkasta ja scifi-innostuksesta. "Ja ootko nähnyt sen uuden Avatar-elokuvan?" Harald kysyi kerran, "Se Neytiri on tosi kaunis, mutta ei kyllä vedä vertoja sulle." Rachel punastui ja hymyili ujosti. "Oon mä sen nähnyt.. Se oli tosi hyvä leffa, oikein hienosti käytetty 3D-tekniikkaa siinä", hän käänsi puheen ulkonäöstään takaisin elokuvaan. Harald oli aina sellainen: jutteli kaikenlaista mukavaa, ja ujutti väliin kommentteja Rachelista. Rachelista oli mukavaa kuulla positiivisia asioita itsestään. Se teki hyvää hänen itsetunnolleen.

"Rachel, milloin oikein suostut lähtemään treffeille mun kanssa? Mä alan kyllästyä odottamiseen. Mä todellakin tahdon päästä ulos sun kanssasi, jos et sitä ole vielä huomannut" Harald kysyi keskustelutuokion jälkeen. "Oh", Rachel vastasi. Harald oli tunnustanut tunteensa suoraan Rachelille, mutta Rachel ei vielä ollut varma omista tunteistaan.

Haraldin painuttua nukkumaan Rachel yritti kirjoittaa esseetä, mutta hän ei saanut mitään aikaiseksi.

"Mokoma Harald on sotkenut mun ajatukseni!" Rachel tuskaili, kun oli viidennen kerran ujuttanut tekstiinsä vahingossa sanan Harald.

Tauno oli tullut tapaamaan Oivia. Pari ei ollut jutellut eronsa jälkeen kertaakaan, joten Oivi yllättyi kovasti, kun Tauno ilmestyi hänen eteensä.

"Oivi, mä olen vihdoin tajunnut, mistä tässä on kyse", Tauno sanoi tuttavalliseen sävyyn. "Aha?" Oivi totesi kysyvästi kohottaen kulmiaan. "Joo. Sä olet sitoutumiskammoinen", Tauno selitti hymyillen, "Nyt kun mä tiedän sen, me voidaan taas seurustella, koska jos totta puhutaan, mäkin olen. Mua kammoksuttaa ajatuskin avioliitosta. Älä siis pelkää, että tää menis tästä vakavammaks. Tää on mulle ihan hyvä järjestely, että asutaan omillaan, eikä nähdä joka päivä..."

"Tauno, rajotahan vähän", Oivi keskeytti Taunon selityksen, "En mä ole sitoutumiskammoinen."
"En mäkään!" Tauno sanoi nopeasti, "Eli sä siis pelkäät, etten mä koskaan kosi sua. Älä siitä huoli, mä kyllä kosin sua hetki kun saan tarpeeksi rahaa timanttisormukseen. Sitten mennään naimisiin ja ollaan aina yhdessä."
"Ei!" Oivi kiljaisi, "Ole hiljaa, Tauno, ja kuuntele mua. Mä en ole sitoutumiskammoinen, enkä tahdo naimisiinkaan sun kanssasi. Mä en rakasta sua enää. Mä en enää tahdo olla sun kanssasi. Mä en enää tunne vetoa suhun. Mä haluan, että me ei enää koskaan nähdä. Tajuatko?" Tauno oli vihdoin hiljaa. Hän alkoi räpytellä silmiään kiivaasti. "Aha. Selvä. Okei", hän totesi hiljaa.

"Heippa sitten", Tauno sanoi värittömällä äänellä, kääntyi ja käveli taas kerran pois. "Älä odota enää näkeväsi mua", mies sanoi vielä surullisesti ovelta. Oivi huokaisi helpotuksesta, mutta oli kuitenkin pahoillaan siitä, että oli aiheuttanut Taunolle tuskaa.

Lueskellessaan Kolmannen asteen yhteyttä Rachel mietti Haraldia. Hän oli tajunnut pitävänsä Haraldista ihan liian paljon. Hän epäili, että Harald yritti iskeä muitakin tyttöjä hänen lisäkseen, mutta hän ei oikeastaan välittänyt.

"Ihan totta, Rach, mä en kohta enää jaksa odottaa. Sä olet kyllä ehdottomasti ihanin tyttö täällä pitkään aikaan, mutta rajansa kaikella. Tulethan mun kanssani treffeille vaikka seuraavana perjantaina? Mieti sitä, ja ilmota vastauksesi mahdollisimman pian. Mun kärsivällisyys alkaa loppua", Harald avautui Rachelille aamiaisella. Rachel katseli ujosti murojaan ja mutisi vastaukseksi jotakin anteeksipyynnön kaltaista.

"Jos mä tulisin treffeille sun kanssasi, mitä me oikein tehtäisi?" Rachel kysyi ja sai Haraldin hymyilemään. "Toi varmaan tarkoittaa, että harkitset myöntävää vastausta", Harald totesi vihjailevasti ja Rachel nyökkäsi. "Hyvä. No, me voidaan vaikka mennä kattomaan jotain leffaa, ja sitten syömään ja ehkäpä me mentäis tanssimaan.." Harald luetteli vaihtoehtoja. "Okei. Mä mietin asiaa", Rachel lupasi.

Rachel oli päättänyt, että suostuisi treffeille Haraldin kanssa yhdellä ehdolla. Hän juoksi miehen perään kertoakseen ehtonsa.

"Mä suostun treffeille sun kanssas yhdellä ehdolla. Haluatko kuulla sen ehdon?" hän kysyi. Harald näytti mietteliäätlä. "No, kerrohan se ehto", hän pyysi.

"Mun ehto on, että annat mun olla rauhassa yhden viikon. Mä haluan saada tehtyä mun koulutyöt kunnolla, ja sä häiritset mun keskittymistä pahemman kerran. Kun mä olen jutellut sun kanssasi, en pysty pitkään aikaan ajattelemaan mitään muuta kuin sua", Rachel kertoi ehtonsa. Harald hymyili vinosti. "Okei. Annan sun olla rauhassa viikon, ja sitten mennään treffeille", hän suostui ehtoon.

Mahdolliset treffit Haraldin kanssa saivat Rachelin ajattelemaan ulkonäköään enemmän. Hänestä tuntui, että kiloja oli kertynyt hieman liikaa, joten hän päätti jumppailla vähän. "Rose, tulisitko mun jumppakaveriksi?" Rachel pyysi, mutta Roselynn sanoi mieluummin tanssivansa.

"Mä juttelin eilen äitin kanssa puhelimessa, ja se sanoi, että sitten kun mä ja Daniel päätetään mennä naimisiin, se järjestää meille isoimmat häät, mitä täällä on koskaan nähty!" Roselynn selitti Seppo Korventakalle poreammeessa, "Mutta musta vähän tuntuu, etten mä tahdo isoja häitä. Mä en välttämättä tahdo häitä ollenkaan. Mä tahdon vain Danielin."

"Toi on niin sulosta", Oivi sanoi Roselynnille, "että sä ja Daniel todellakin rakastatte toisianne. Musta tuntuu tosi pahalta kun mä jätin Taunon, mutta musta tuntuis vielä pahemmalta, jos olisin vielä sen kanssa. Väärän toivon antaminen on niin ilkeää." Roselynn nyökytteli myötätuntoisesti. "Mä en voi sanoa ymmärtäväni, mutta mä olen pahoillani sun puolesta. Oli varmasti vaikeaa jättää Tauno, mutta ihan varmasti säkin löydät taas jonkun, jota rakastat", hän lohdutti ystäväänsä. "Niin", Oivi totesi hieman epäilevästi, "Toivottavasti mun tunteet ei sitten taas kuole kesken kaiken."

"Älä huoli tommosista", Kiia Viikki sanoi ja räiskäytti vettä Oivin päälle, "Mitä väliä sillä on, vaikka tunteet kuolisivatkin? Ei mikään kestä ikuisesti, ja on turha aloittaa mitään jos pelkää sitä, että se loppuu joskus. Sun pitäis unohtaa Tauno ja sen jättäminen kokonaan. Ei niillä ole enää mitään väliä."

"Oot varmaan oikeassa", Oivi sanoi, "mutta se ei ole helppoa." Kiia tuhahti. "Sä ajattelet ihan liikaa. Sitä paitsi miehet ei oo kaiken ton itsesyyttelyn arvoisia", hän julisti. Roselynn päätti lähteä kirjoittelemaan esseitään ja jättää Kiian ja Oivin juttelemaan keskenään.

"Mun mielestä sun pitäis tehdä jotain ihan päätöntä ja unohtaa miehet ainakin hetkeks", Kiia sanoi. "Niinku mitä päätöntä?" Oivi kysyi.

Kiia painautui aivan lähelle Oivia ja silitti hellästi Oivin poskea. "No niinku vaikka kokeilla, millasta olis elämä ilman miehiä", hän sanoi miltei kehräten.

Ennen kuin Oivi ehti sanoa mitään, Kiia oli painanut huulensa Oivin huulille.

Hämmästyksekseen Oivi ei kavahtanut suudelmaa, vaan oikeastaan nautti siitä. Taunon kanssa suuteleminen oli viimeistä suudelmaa lukuunottamatta ollut enemmän nuolemista kuin suutelemista. Kiia sen sijaan oli hellä ja siisti suutelija.

"Tiedätkö, mä taidan tykätä tästä ilman miehiä -jutusta", Oivi kuiskasi Kiialle. "Mä tiesin, että tykkäisit siitä", Kiia vastasi hymyillen.

"Vai mitä, että Tauno alkaa unohtua?" Kiia kysyi. "Mikä Tauno?" Oivi vastasi nauraen. Hän ei todellakaan enää ajatellut Taunoa, vaan hänen ajatuksensa pyörivät vain Kiian ympärillä.

Kun Kiia lähti luennolleen, Oivi jäi vielä poreammeeseen. Onnesta huokaisten hän tajusi olevansa rakastunut.

"Hei Roselynn, arvaapa mitä mä näin tänään?" Seppo tahtoi juoruilla luennolta saapuneen Roselynnin kanssa, "Et kyllä ikinä usko tätä!"

"Mitä en usko? Kerro heti!" Roselynn tahtoi kuulla.

"No siis", Seppo aloitti ja hykerteli innoissaan, sillä juttu oli hänen mielestään tosi mehukas, "Mä ajattelin mennä taas sinne poreammeeseen, mut eihän sinne voinut mennä! Oivi ja Kiia ne siellä kuherteli!" Roselynnin suu loksahti auki. "No niinpä!" Seppo sanoi. Roselynn järkyttyi uutisesta. Eiväthän Oivi ja Kiia voineet olla yhdessä!

Rachel pyysi isosiskoaan auttamaan lumiukon rakentamisessa. Siinä palloja pyöritellessä tytöt juttelivat kaikenlaista.

"Mä en tiedä, pitäisikö mun sittenkään suostua Haraldin treffipyyntöön.." Rachel tunnusti siskolleen, "Mua pelottaa, että kaikki menee pieleen. Mä en ole koskaan ennen ollut treffeillä!"
"Voi sua", Roselynn naurahti, "Ihan turhaan pelkäät. Sulla on varmasti hauskaa Haraldin kanssa."

"Mua kyllä vähän epäilyttää, että Harald on semmoinen kamala naistenmies. Sehän flirttaileekin kaikille! Mistä mä tiedän, että se pitää musta oikeasti? Entä jos se vaan leikkii mun kanssa?" Rachel vuodatti pelkojaan isosiskolleen.

"Totta kai se pitää susta. Ei se muuten olisi niin pitkään sua piirittänyt", Roselynn lohdutti, "Ja ainakin se pitää sua hyvännäköisenä, jos ei muuta. On sekin tosi imartelevaa, eikö?"

"On se", Rachel myönsi. Roselynn kallisti päätään. "Sä taidat tosiaankin tykätä Haraldista?" hän kysyi. "Huomaako sen noin selvästi?" Rachel ihmetteli hymyillen. "Todellakin huomaa. Sä säteilet kun sä puhut Haraldista", Roselynn vastasi.

Roselynn tahtoi selvittää, oliko Sepon juoruilla perää. "Mä kuulin semmosta juttua, että sulla olis jotain juttua Kiian kanssa.. Niin, että onko teidän välillänne jotain?" Roselynn kysyi.

"No, asia on nyt niin, että kyllä on", Oivi vastasi kiertelemättä, "ja totta puhuen, mä en oikein tiedä miten siinä niin kävi. Mä vain jotenkin tajusin, että mä pidän Kiiasta ihan älyttömästi." Roselynn näytti hieman järkyttyneeltä. "Ai, mä luulin että Seppo taas keksi juttuja omasta päästään", hän sanoi. Oivin kasvoille kohosi huolestunut ilme. "Ei kai tää haittaa sua? Mä en tahdo, että meidän ystävyys menee pilalle tämmöisen vuoksi, mutta jos sä tuomitset mun ja Kiian suhteen, niin mun täytyy varmaan lopettaa yhteydenpito sun kanssasi, koska mä en oikein tykkää ahdasmielisistä tyypeistä.." hän soperteli.

"Älä puhu tommosia!" Roselynn huudahti ja halasi Oivia, "Sä olet mun paras ystävä, enkä mä tuomitse sua. Mulle on ihan sama tykkäätkö tytöistä vai pojista vai vaikka laamoista. Mä vaan järkytyin, en koskaan olis kuvitellut mitään tämmöistä." Oivi huokaisi helpotuksesta. "Hyvä, että me voidaan vieläkin olla ystäviä", hän sanoi.

Oivin ja Roselynnin keskustelun jälkeen Oivi ja Kiia olivat yhdessä melkein koko ajan ja kaikki saivat nähdä, että kerrankin Seppo oli puhunut asiaa juoruillessaan.

"Rose, mä en oikeasti tiedä, mitä mä tekisin Haraldin kanssa!" Rachel valitti Roselynnille, "Mä pidän siitä ihan älyttömän paljon, mutta mua silti pelottaa, että se ei tunne samoin mua kohtaan.. Vaikka on se sen ehdon täyttänytkin aika hyvin."
"Kyllä se susta tykkää, ihan varmasti. Mä ehdotan, että käyt pyytämässä sen treffeille nyt siitä ehdosta huolimatta. Se varmasti yllättyis iloisesti ja sitten se ainakin varmistuisi siitä, että säkin haluat olla sen kanssa", Roselynn neuvoi siskoaan. Rachel nyökkäsi lyhyesti. "Jos sä olet sitä mieltä, ehkä mun pitäisikin pyytää sitä treffeille", hän sanoi ikään kuin ääneen miettien. "Mene nyt, ennen kuin jänistät", Roselynn kehotti. Rachel nousi tuolistaan, sanoi siskolleen kiitokset ja kiiruhti Haraldin huoneeseen.

"Harald!" Rachel ehti hihkaista, ennen kuin näki, että Harald ei ollutkaan huoneessaan yksin. Miehen seurana olikin vähäpukeinen nainen. "Harald! Mitä tämä on?" Rachel sanoi järkyttyneesti. "Ööm, voin kyllä selittää", Harald aloitti.

 "No selitäpä sitten", Rachel pyysi ja huomasi vähäpukeisen naisen hipsineen pois. "No siis", Harald aloitti, "Mä en kyllä käsitä, mitä sä kimpoilet. Mun käsittääkseni me ei edes olla oltu yksillä treffeillä, joten oikeasti mun ei olis pakko selittää mitään. Mutta ehkäpä mä kyllästyin odottamaan. Ja tää sun ehtos - mun oli pakko kuluttaa sun liehittelyyn varattu energia johonkin muuhun kuin suhun, joten nyt kävi näin. Ymmärrätkös?" Rachel oli hetken hiljaa, mutta sitten hänen kasvoilleen kohosi hymy. "Ymmärrän toki", hän sanoi herttaisesti, "Mutta turha kuvitella, että mä suostuisin enää ikinä lähtemään treffeille sun kanssasi. Olin just tulossa sanomaan, että mennään vaikka tänään ulos, mutta eipä sua taida kiinnostaa." Sitten Rachel kääntyi ja marssi tyynen rauhallisesti ulos, vaikka oikeasti hänen sisällään kuohui. Tätä hän oli pelännytkin.

Roselynn oli löytänyt Rachelin itkemästä huoneestaan ja oli arvannut, että syy oli Haraldissa. Hän kutsui pojan samaan ruokapöytään kanssaan, jotta saattoi kysellä mitä oli tapahtunut. "No, mitenkäs sulla ja Rachilla menee?" Rose kysyi ikään kuin ei olisi tiennyt mitään. "Nooh, ei nyt niin kovin hyvin", Harald tunnusti, "Meille tuli vähän riitaa, vaikka mun mielestä ei olisi pitänyt tulla. Eihän me olla edes yhdessä."

"Mistä te sitten riitelitte?" Oivi tahtoi tietää. "Siitä vaan, kun mä olinkin pussaillut yhden hotin tytön kanssa", Harald totesi muina miehinä. Tyttöjen kasvoille kohosi epäuskoinen ilme. "Enkä mä edelleenkään koe tehneeni mitään väärää. Mä en tiennyt, että mun ja Rachin välillä oli yhtään mitään", Harald selitti nopeasti. "Kuinka sä voit olla noin tyhmä?" Roselynn puuskahti, "Etkö sä tunne tyttöjä yhtään? Etkö sä ole tajunnut, että Rach on ihan hulluna suhun?" Harald näytti kummastuneelta. "Mä luulin, ettei se niinkään välitä musta, niin hankala se on ollut, kun ei ole suostunut mun treffipyyntöihin tai mitään", hän sanoi. "Sehän vaan pelkäsi, ettei voi luottaa suhun", Roselynn selitti kuin asia olisi itsestäänselvyys, "ja näemmä se oli oikeassa. Se pelkäsi, että sä vain leikit sen kanssa, ja niin sä ilmeisesti teitkin."

Rachel oli ihan murtunut Haraldin takia. Hänestä tuli entistäkin hiljaisempi, eikä hän tahtonut liikkua muiden kuin Roselynnin kanssa. "Tuommoista sattuu. Miehet on sikoja, eikä sille mitään voi", Roselynn lohdutti pikkusiskoaan.

Rachel oli päättänyt olla huomioimatta Haraldia yhtään; hän käyttäytyi kuin mies olisi vain ilmaa. Haraldkin oli suhtautunut Racheliin samalla tavalla, kunnes kerran jo ohi käveltyään hän kääntyikin ja palasi takaisin Rachelin luo.

"Hei Rach", Harald sanoi hiljaa ja odotti Rachelin vastausta. Tyttö ei sanonut mitään, näytti vain kysyvältä ja asetti kädet lanteilleen. "Mä olen tässä miettinyt, ja tuota.. tahtoisin pyytää anteeks", Harald sanoi hiljaa, "Mä olen käyttäytynyt tyhmästi. En mä tiennyt, että sä oikeasti pidit musta, mä luulin että sä leikittelit mun kanssa eikä toisinpäin. Mutta mä taisin olla väärässä. Mä olen oikeastu pahoillani. Sä et olisi ansainnut tällaista kohtelua." Rachel ei vieläkään sanonut mitään, mutta hymyili vähän. "Annathan sä mulle anteeksi?" Harald melkein aneli, ja Rachel nyökkäsi. Hän ei voinut kieltäytyä anteeksipyynnöstä, niin vilpittömältä Harald vaikutti.

"Hyvä", Harald sanoi selvästikin helpottuneena, "Koska mulla on ehdotus. Mitä jos aloitetaan ihan alusta? Unohdetaan kaikki mitä meidän välillä on ennen ollut ja silleen. Ikään kuin me ei edes vielä tunnettais." Rachel katsoi Haraldia, joka näytti todella toivovan, että hän suostuisi ehdotukseen. "Mä lupaan, etten enää petä sun luottamusta", Harald vakuutti ja näytti todella tarkoittavan sitä. "No, hyvä on sitten", Rachel sanoi, "jos pystyt pitämään lupaukses."

"Pystyn", Harald kuiskasi ja otti kiinni Rachelin käsistä, "Ollaanko me nyt sitten ihan varmasti unohdettu menneet?" Rachel hymyili. "Niin hyvin kuin me voidaan ne unohtaa", hän vastasi.

"Hyvä. Tiedätkö, mä olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla yhtä juttua.." Harald sanoi ja näytti viekkaalta. "Ai mitä juttua?" Rachel kysyi.

"Tätä", Harald vastasi ja suuteli Rachelia suoraan suulle.

"Sun olis pitänyt tehdä toi jo kauan sitten", Rachel sanoi suudelman jälkeen, "Sitten me oltais vältytty kaikelta sotkulta."

 "Hei, piristyhän vähän! Sullahan on kaikki nyt hyvin - ensimmäinen opiskeluvuosi takana huippuarvosanoin, oot yhdessä Haraldin kanssa.. Sun pitäisi olla tosi onnellinen nyt!" Roselynn jutteli hieman epävarman oloiselle Rachelille loppukokeen jälkeen. "Niin kai", Rachel mutisi hymyillen vastaukseksi. Oli kuin hän ei olisi uskaltanut luottaa onneensa.

Sellaista tällä kertaa. Olen pahoillani siitä, että osa ei ole kovin tapahtumarikas, pelkkiä suhdejuttuja vaan. Ilmoittelen jo nyt, että seuraavan osan ilmestymisessä saattaa kestää melko pitkäänkin, koska minun on toden teolla aloitettava lukemaan kirjoituksiin (minä tyhmä kirjoitan viisi ainetta nyt keväällä! Ei olisi sittenkään pitänyt lähteä yrittämään ällää enkusta..) Kommentteja saa laittaa, ja sanokaahan, kummasta haluatte perijän. Laitan tähän loppuun vielä perustiedot tytöistä, jotta päättäminen on helpompaa. :)

Rachel on tytöistä nuorempi. Hän opiskelee fysiikkaa, on tietotavoitteinen ja tahtoo sairaalan johtajaksi. Luonteeltaan tyttö on siisti (10), kiltti (10) ja leikkimielinen (10), todella ujo (1) ja vähän laiska (3).

Roselynnillä on suosiotavoite, ja hän tahtoo mediamoguliksi. Hän opiskelee filosofiaa ja on luonteeltaan hieman ujo (1), mutta oikein siisti (10), mukava (10), leikkimielinen (8) ja yhtä laiska kuin siskonsakin (3). Roselynn seurustelee punapäisen Danielin kanssa.