Sain kuin sainkin tehtyä uuden osan ennen elokuuta. :D Olen tosi pahoillani pitkästä tauosta, mutta oikea elämä meni Simsin edelle. Pahoittelen, jos osassa on epäloogisuuksia - alkuosan olen kirjoittanut toukokuun alussa ja loput vasta nyt, joten taito saattaa olla vähän ruosteessa. Kiitoksia kaikille, jotka ovat jaksaneet tauonkin aikana kommentoida. Mutta nyt kuitenkin päästän teidät lukemaan. (:

Haraldin ja Riinan suhde näytti Quintosta epäilyttävän läheiseltä. (Toisin sanoen täysin random kuva, joka kuitenkin piti saada tarinaan mukaan :D)

 "Riina on muuten tosi mukava tyttö, mutta nuo hänen ruokailutapansa ovat kuvottavat!" Harald kuiskasi Quintolle, joka oli täysin samaa mieltä.

Harald ja Quinto olivat jo sopineet kaikki kiistansa, mutta vieläkään he eivät tulleet täysin toimeen.Haraldia häiritsi tieto siitä, että Quinto oli deittaillut Riinaa. "Mikset kertonut meille asiasta?" Harald vaati saada tietää, mutta Quinto vain haukotteli. "Vanha juttu, joten anna jo olla!" hän tokaisi.

Quincy oli jo unohtanut sen, että Riinalla oli Quinton kanssa yhteistä menneisyyttä. "Olet ihaninta mitä minulle on koskaan tapahtunut", Quincy sanoi Riinalle ja suuteli tämän kättä. "Oi, niin sinäkin olet minulle, senkin sydänryöväri", Riina vastasi punastellen.

Quiverista oli outoa olla talon ainoa teini. Hän kypsyikin nopeasti ja alkoi käyttäytyä kuten aikuiset. Quiver piti huolta siitä, että talo pysyi siistinä, toisin kuin teinit yleensä.

Quiver oli myös yrittänyt karaista itseään ja olla äitinsä iloksi kovempi jätkä. Äijäily ei kuitenkaan ollut nuoren herran luonteen mukaista, ja nyrkkeilyottelun katsominen osoittautui liian hankalaksi tehtäväksi Quiverille.

Yksi Haraldin työn etuja oli puku, joka mahdollisti lentämisen.

"Tuleekohan sinusta enemmän äitisi vai minun näköinen?" Quincy pohti hellitellessään Peteriä.

Pian se nähtäisiin, sillä Peterin oli aika kasvaa. Quiver sai kunnian toimija kynttilänpuhallusavustajana.

Vielä kuitenkin oli hieman liian aikaista sanoa mitään muuta Peterin ulkonäöstä, kuin että ainakin poika oli erittäin iloisen näköinen.

Touhukkaan pojan luonteeksi paljastui 4-1-9-10-1.

Peter pääsi heti pottailuharjoituksiin. Vaikka äitiys ja lasten kasvattaminen oli Riinalle aivan uutta, hän hoiti hommansa antaumuksella.

Peter ei päästänyt vanhempiaan helpolla. Pikkuinen oli huomannut, että huutamalla sai vanhemmat tekemään mitä tahansa, ja totta kai hän käytti tietoa hyväkseen.

Onneksi Riinan ja Quincyn apuna olivat myös Peterin isovanhemmat. Rachelilla oli paljon kokemusta lastenhoidosta, joten hän kyllä tunsin konstit, joilla rääkyvän pikkukakaran sai oppimaan nopeammin.

"Olet oikea mummon pikku kultamurunen", Rachel leperteli Peterille kävelyharjoitusten jälkeen.

Riina oli erittäin kiitollinen Rachelin tarjoamasta avusta, varsinkin, kun hän huomasi olevansa taas raskaana.

Quiver viihtyi yhä enemmän yksikseen, kun oli löytänyt Simanie Meyerin sydäntäriipaisevan vampyyreista kertovan romanttisen kirjasarjan nimeltä Viettelys. "Ooh, jokohan kohta Belinda tajuaa rakastavansa Ezekieliä?" Quiver huokasi jännittyneesti lukiessaan.

"Peter, sinä saat kohta pikkusisaruksen! Haluaisitko mieluummin siskon vai veljen?" Riina yritti opettaa Peteriä puhumaan keskustelemalla. "Ukka", Peter kuitenkin totesi - häntä ei sisarukset kiinnostaneet, vaan huoneen nurkka viehätti häntä paljon enemmän.

Lanavaara piti lupauksensa ja huolehti Peteristä silloin, kun muut eivät ehtineet. Hän tosin huolehti Peteristä myös muulloinkin, Rachelin mielestä jopa hieman liikaa. "Hei, mitenkäs tämä puuro? Eihän Peter vielä ole syönyt", Rachel ihmetteli, kun Lanavaara oli nostanut Peterin pois syöttötuolista. "Kyllä hän on syönyt. Minä annoin hänelle omaa mahtavaa vauvanruokaani, joka on paljon ravitsevampaa kuin pelkkä puuro", Lanavaara totesi arvokkaasti ja kantoi Peterin nukkumaan. Rachel jäi tuijottamaan tyhjää syöttötuolia suu auki. Kuinka hovimestari kehtasikaan kyseenalaistaa hänen kasvatustaitonsa!

Rachel päätti hakea Peterin takaisin ja antoi pojalle puuroa. "Namnam", Peter ilahtui ja maiskutti puuroa innoissaan. "Hmmh, taitaa puuro maistua sinulle kuitenkin paremmin kuin Lanavaaran terveyspöperöt", Rachel mutisi tyytyväisenä.

"Hei pikkuinen, mitä sinä pihalla teet?" Quincy ihmetteli, kun huomasi Peterin toikkaroivan pihalla. "Autoja!" Peter hihkaisi ja Quincy räjähti nauruun. "Kyllä sinusta vielä kunnon mies kasvaa", hän hekotteli.

Quincy ajatteli viettää Peterin kanssa isä-poika-hetken, kun Lanavaara ilmestyi paikalle ja alkoi leikkiä Peterin kanssa. "Anteeksi, mutta saisinko minäkin olla hetken poikani seurassa? Eikö sinulla sitä paitsi ole jotain töitäkin?" Quincy kysyi hieman närkästyneenä; Lanavaara kun tuntui nykyään olevan koko ajan Peterin kimpussa eikä töitä tekemässä. Lanavaara nousi seisomaan ja suoristi selkänsä ylimielisesti tuhahtaen. "Hyvä on sitten", hän sanoi ynseästi ja marssi jokseenkin mielenosoituksellisesti pois. "Outo", Quincy mutisi.

Lanavaaran outo käyttäytyminen unohtui kuitenkin nopeasti, kun Quincy uppoutui kurkistusleikkiin Peterin kanssa. Pojan riemukas nauru sai kaiken muun tuntumaan merkityksettömältä.

Pian Lanavaara oli taas katselemassa Peteriä. "Menehän nyt siitä!" Quincy ärähti kesken leikin ja Lanavaara hipsi vihaisesti murahdellen pois.

Illalla Quincy otti puheeksi Lanavaaran häiritseväksi käyneen halun olla Peterin kanssa. "Rachel valitti samaa", Riina sanoi mietteliäästi, "ja kyllä minäkin olen sen huomannut. Lanavaara käyttäytyy kuin Peter olisi hänen oma poikansa ja me muut vain yrittäisimme varastaa Peterin häneltä, vaikka tilannehan on toisin päin." Quincy nyökkäsi. "Meidän täytyy seurata tilannetta. Jos hän ei lopeta tekemisiään, meidän täytyy erottaa hänet", hän sanoi päättäväisesti.

"Miten raskautesi muuten sujuu?" Quincy uteli, "Onko ollut pahoinvointia? Selkäkipuja? Omituisia mielihaluja?" Riina naurahti Quincyn kyselytulvalle. "Kaikki on sujunut oikein hyvin, kiitos kysymästä. Tämä raskaus on paljon helpompi kuin Peterin kanssa oli", hän sanoi hymyillen ja otti haarukallisen näkymätöntä ja homeista ruokaansa.

"Oletko ihan varma, että kaikki on hyvin?" Quincy varmisti vielä, kun he nousivat pöydästä. "Hupsu!" Riina hihitti, "Kyllä minä sanoisin jos joku olisi pielessä. Mutta ihanaa, kun huolehdit minusta noin kovasti. Se on todella suloista." Riinan sanat nostivat Quincyn kasvoille hymyn. "No kai minä nyt huolehdin. Minähän rakastan sinua yli kaiken", hän sanoi ja suuteli hellästi vaimoaan.

Rachelin ja Haraldin suhde ei ollut enää ihan niin herkkä kuin Quincyn ja Riinan. "Minä Tarzan, sinä Jane!" Harald karjahti ja takoi miehekkäästi rintaansa.

"Öö, en nyt oikein tajua", Rachel tunnusti. Eleen tarkoitus meni häneltä kokonaan ohi.

"Noh, tätä minä tarkoitin", Harald sanoi ja suuteli tulisesti Rachelia, "ja jatkoa seuraa makuuhuoneen puolella."

"Sinä Tarzan, minä Jane", Rachel huokaisi ihastuneesti ennen kuin nukahti apinamiehensä kainaloon.

Peter paljastui taiteelliseksi muksuksi. Jalkapallo oli taaperon sydäntä lähellä, ja melkein jokaisessa piirroksessa seikkaili futaajia.

"Oliko mahani muka näin iso silloin kun odotin Peteriä?" raskausmahan suuruus yllätti Riinan.

"Rachel, en olisi koskaan uskonut, että voisin tuntea näin syvästi ketään kohtaan", Harald sanoi vakavasti ja tuijotti Rachelia suoraan silmiin. Rachel vastasi sanoihin pienellä hymyllä. "Minä tiedän, että sinun on vaikea uskoa minua. Olen pahoillani, että olen tehnyt kaikkea, mikä on saanut luottamuksesi minuun horjumaan, mutta nyt vihdoin tajuan, että sinä olet se jonka minä haluan. Se olet aina ollut sinä, ei kukaan muu! Minä rakastan sinua, Rachel", Harald puhui hiljaa ja katuvaisella äänellä. Rachel ei sanonut mitään, vaan painoi hellästi huulensa Haraldin huulille.

Hetki oli muuttunut Haraldin mielestä hieman liian hartaaksi, joten hän kevensi tunnelmaa haisunäätävitsillä.

Lanavaara keskittyi vieläkin enemmän Peterin kanssa puuhailemiseen kuin muihin työtehtäviinsä. Peterillä ei ollut mitään sitä vastaan, sillä hänestä oli mukavaa saada huomiota.

"Ooh, olet niin komea tuo hökötys päässäsi", Riina ihasteli, kun Quincy oli laittanut mietintämyssyn päähänsä.

Quincy oli innostunut kaikenlaisista mielialaa ja suorituskykyä parantavista laitteista. Niitä oli mainostettu tv:ssä, ja Quincy oli tarttunut puhelimeen ja tilannut mietintämyssyn lisäksi myös tarmonaattorin. "Tämähän toimii!" hän hihkui tarmonaattorin käsittelyssä.

Lanavaara ilahdutti Peteriä leikittämällä tätä aina ohi mennessään.

Peter sai olla hyvin harvoin yksin. Kun sellainen harvinainen hetki sattui, Peter syöksyi palikkalaatikkonsa kimppuun.

Harald ja Riina eivät olleet ainoita epäilyttävän läheisiä. Myös Rachel ja Lanavaara viihtyivät toisinaan hyvinkin liki toisiaan. (Eli siis toinen randomkuva. :D)

Riina miltei pakahtui onnesta katsellessaan nukkuvaa Peteriä. Hänen oli vaikeaa uskoa, että hän oli saanut kunnian olla niin suloisen olennon äiti.

Riina ja Quincy olivat jutelleet illalla kaikkien muiden mentyä jo nukkumaan, ja pian Riinakin torkahti sohvalle. Quincyä ei vielä väsyttänyt, ja hän päätti tarttua siveltimeen.

Hänestä Riina oli niin kaunis nukkuessaan, että hän tahtoi ikuistaa vaimonsa kasvot.

"Quincy, minusta tuntuu, että nyt jotakin on pielessä", Riina voihkaisi aamulla vessassa. "Mjaa", Quincy totesi ja keskittyi sarjakuvien lukemiseen.

"Quincy, oikeasti, nyt jätä se lehti ja nouse pöntöltä! Minä synnytän!" Riina puuskutti tuskaisesti. Quincy huokaisi ja taitteli lehtensä niin hitaasti, että sai Riinan kiljumaan turhautumisesta tuskan lisäksi.

"No, mitä minä voin tehdä?" Quincy kysyi kun vihdoin oli päässyt ylös pöntöltä.

"Voit vaikkapa katsoa pientä poikaasi", Riina vastasi hymyillen ja ihasteli vastasyntynyttä lastaan.

Quincy oli yhtä hymyä, kun sai vauvan käsivarsilleen.

"Se on tosi söpö", Quincy huokaisi onnellisena ja katsahti sitten Riinaa, joka piteli vatsaansa omituisen näköisenä. "Hei, mitä nyt?" Quincy kysyi ja Riina pudisti päätään epäuskoisena. "Kaksoset", hän puuskahti ja pyöräytti maailmaan toisenkin lapsen.

"Se on tyttö!" Riina henkäisi.

Muikeailmeinen poika sai nimekseen Phoenix, ja sisko nimettiin Palomaksi. "Vai että tälläisiä pikkulintuja, feeniks ja kyyhkynen", Harald myhäili syöttäessään Phoenixia.

Saman päivän iltana vietettin Quiverin ja Peterin synttäreitä. Rachel oli oikein kunnon juhlatuulella.

"Huh! Sinusta kasvoi kunnon mies", Rachel helpottui kun näki, että herkästä Quiver-pojasta kasvoi kaikesta huolimatta ihan miehekkään oloinen aikuinen. "Haiseeko täällä jotenkin palaneelta?" Quiver ihmetteli.

Kun Quiver oli saanut lauseensa loppuun, hella roihahti liekkeihin. Hetken aikaa kaikki vain tuijottivat hämmentyneinä liekkejä.

Sitten Harald sai paniikkikohtauksen, laski Peterin maahan ja ryntäsi kiljuen pihalle. Rachelkin olisi tahtonut juosta pakoon, mutta Peter oli pelastettava. Itseään ajattelematta Rachel työntyi lähemmäs liekkejä, nosti lohduttomasti itkevän Peterin syliinsä ja vei lapsen pihalle turvaan.

Palokunta sammutti uhkaavan palon nopeasti. Quiverille tulipalo oli melkoinen järkytys, ja miesparka sai hermoromahduksen syntymäpäivänsä päätteeksi.

Kun tulipalon aiheuttamasta järkytyksestä oli selvitty, pääsi Peter uudestaan puhaltamaan kynttilöitä.

Hetken kuluttua keittiössä seisoi taaperon sijaan terhakas lapsi.

Quiveria itketti kovin. Tulipalo oli ollut kova paikka herkälle miehelle, ja nyt hänen pitäisi vielä muuttaa omilleenkin!

Kun kyynelet oli kuivattu, Quiver asteli epävarmasti taksille ja kohti itsenäistä elämää. "Kyllä sinä pärjäät, poika. Sinun pitää vain olla rohkea ja muistaa, että me rakastamme sinua aina", Harald rohkaisi Quiveria. "Nniiin.." Quiver nyyhkäisi ja halasi isäänsä. "Ja ainahan voit tulla käymään meitä katsomassa. Me emme hylkää sinua, vaikka tapahtuisi mitä", Harald sanoi ja sai Quiverin hymyilemään. "Tiedän", hän sanoi ja istahti taksiin. "Hei sitten ja nähdään taas!" Harald heilutti kättään hyvästiksi. "Heippaaa!" Quiver huikkasi vielä taksin ikkunasta, kun se kiiti pois pihasta.

Ja loppuun vielä muutama extrakuva. Sain ylppärilahjaksi uuden koneen, ja kun siirsin Winterfieldit koneelta toiselle ja aloin pelaamaan, yllätyinkin aika pahasti; olin onnistunut kadottamaan kaikki ladatut. Wintefieldit olivat siis vähän eri näköisiä. :D

 

Kuvissa näkyvät siis Rachel, Quincy ja Quinn. Ihan kivaltahan nuo näyttävät ilman ladattujakin, mutta mieluummin taidan pelata ladattujen kanssa. (Kuvien laatu on huono, koska unohdin säätää kamera-asetukset paremmiksi.)

Sellaista siis tällä kertaa. Toivottavasti saan seuraavan osan aikaiseksi hieman nopeammin kuin tämän. :D Kommentoida saa, jos siltä tuntuu.